MAINOS: 
Tässä on sitä
Mutta jos oikein
tarkasti katsoo
siinä on myös
tulevaisuus.
Tämä juttu kertoo
lannasta.
Lemuava läjä vai kultakaivos?
Lannalla on valtava potentiaali, sanoo asiantuntija
Suomessa syntyy joka vuosi melkoinen määrä lantaa. Aiemmin ei ymmärretty, miten monin tavoin sitä voi hyödyntää.
Kun kannuslainen maatalon poika Marko ja saman pitäjän tyttö Annikka rakastuivat 1980-luvun lopussa, oli käännyttävä oikeusministeriön puoleen. Umpirakastunut nuoripari halusi mennä naimisiin, mutta Annikka oli 17-vuotias. Lupa heltisi, ja loppu on historiaa, kuten sanonta kuuluu.
Parikymmentä vuotta myöhemmin Marko ja Annikka Uusitalo ovat luoneet piskuisesta tilastaan menestyvän bisneksen. He pyörittävät yhdessä jälkikasvunsa kanssa Uusitalo Group Oy:tä, joka on erikoistunut maa- ja metsätalouteen. Lehmiä on kaksisataa ja lypsyrobotteja kolme. Ja lantaa – sitä riittää. Lehmät saavat pötyä pöytään kahden tunnin välein, mikä tarkoittaa 10 000 kiloa päivässä. Vuodessa lantaa kertyy varsin mojova määrä: 8 000 kuutiometriä.
Ja nyt siis puhutaan vain yhdestä tilasta. Suomessa lantaa syntyy vuosittain 16,5 miljoonaa tonnia. Mitä jos kaikesta siitä olisi mahdollista tehdä uusiutuvaa energiaa? Itse asiassa se on mahdollista jo nyt, mutta palataan siihen hieman myöhemmin.
Mitä 16,5 miljoona tonnia lantaa
tarkoittaa käytännössä?
Jos joku Suomessa on perehtynyt lantaan ja sen mahdollisuuksiin, se on Robert Harmoinen. Hän – maatalon poika itsekin – työskentelee kiertotalouden asiantuntijana Valiolla.
– Lannankäsittelymenetelmät ovat ihan todella mielenkiintoinen aihe, Harmoinen sanoo.
Ja kun häntä kuuntelee hetken, huomaa itsekin uppoutuvansa – siis todellakin – lantaan. Harmoisen mukaan lannan mahdollisuudet piilevät kahdessa ominaisuudessa. Ensinnäkin se pitää sisällään arvokkaita ravinteita ja toisekseen siitä voi jalostaa uusiutuvia energianlähteitä.
Mikä tekee lannasta arvokasta?
Kun lehmä haukkaa nurmea, vajaa kolmasosa sen sisältämästä energiasta päätyy lantaan.
Lannassa on myös kasvien tarvitsemia arvokkaita ravinteita, typpeä, kaliumia ja fosforia.
Niitä ilman kasvit eivät kasva.
Kun typpi ja fosfori saadaan lannasta takaisin kiertoon ja hyödynnetään tehokkaasti, tarvitaan vähemmän kemiallisia lannoitteita.
Perinteisesti lantaa käytetään maatiloilla niin, että se varastoidaan lietesäiliöön ja kuljetetaan sieltä kasvukaudella pelloille lannoitteeksi. Lähitienoille leviävä tymäkkä lietelannan lemu onkin ollut maaseudulla varma kevään merkki. Jatkossa tämä elämys jää Uusitalon perheeltä ja heidän naapureiltaan kokematta. Syynä on tuliterä biokaasulaitos, joka on tilan viimeisin iso investointi.
Viime vuosina maitotiloille on perustettu biokaasulaitoksia, ja Valion tiloilla niitä on jo parisen kymmentä. Niissä tuotetaan pääasiassa raakabiokaasua kuten Uusitalojenkin laitoksessa. Joillain tiloilla, kuten Vuorenmaan tilalla Haapavedellä, valmistetaan myös biometaania, jota voidaan käyttää liikennepolttoaineena fossiilisen bensan ja dieselin sijaan.Vuorenmaan tilan biokaasun tankkausasemalla vierailee viikoittain Valion maitoauto, joka tankkaa biokaasua noutaessaan maitoa Vuorenmaan maitotilalta Haapaveden meijeriin.
Marko Uusitalo sanoi innostuneensa biokaasusta huomattuaan, että se tuo lietelannalle monenlaista lisäarvoa.
– Mietimme, että laajennammeko navettaa vai teemmekö biokaasulaitoksen, ja päädyimme jälkimmäiseen. Teimme kerralla niin ison, että se riittää tulevaisuudessa, vaikka kahdelle navetalle, Uusitalo kertoo.
Biokaasun tuotannossa lehmien määrä onkin ratkaiseva seikka. 10 lehmän tilalle laitosta ei kannata rakentaa, vaan niitä tulisi olla lähemmäs 200. Kansainvälisellä mittapuulla lehmien lukumäärä per maitotila on meillä Suomessa silti varsin pieni. Keskimääräinen lehmäluku on meillä noin 45, kun Ruotsissa se on reilu 90 ja Tanskassa päälle 200. Suomessakin rakennekehitys kasvattaa tilakokoa, vaikka olemme jäljessä muun muassa Tanskasta ja Ruotsista.
Miten biokaasu syntyy?
Yksinkertaistettuna homma toimii näin: Lanta ohjataan navetasta putkistoja pitkin biokaasulaitokseen. Lantaan voi sekoittaa muitakin aineksia kuten nurmea tai pilaantunutta rehua. Seos pumpataan biokaasureaktoriin, jossa se hajoaa hapettomissa olosuhteissa. Kaasu nousee reaktorin yläosaan, josta se otetaan talteen ja puhdistetaan käyttöä varten. Prosessiin menee 30–40 päivää.
Robert Harmoisen mukaan biokaasussa piilee valtava potentiaali. Ensinnäkin kaasua voi hyödyntää maatilan lämmön- ja sähköntuotannossa, jolloin tilasta voi tulla niiden suhteen omavarainen. Tämä toteutui myös Uusitalojen tilalla, kun kaasulla toimiva generaattori käynnistetään ensimmäistä kertaa.
Isona bonuksena on myös se, että biokaasua valmistettaessa lannan lannoitearvo paranee ja haju poistuu. Lannasta tulee tasalaatuista materiaalia, joka on niin ravinteikasta, että väkilannoitteiden käyttöä voidaan vähentää. Tämä säästää rahaa ja ympäristöä. Biokaasulaitokselta saatava lanta-aines voidaan myös erotella kuiva- ja nestejakeisiin. Ravinteita sisältävä neste käytetään peltojen lannoitukseen. Kuivajae taas on niin kuivaa ja hyvälaatuista, että sitä voi peltojen lannoittamisen lisäksi käyttää myös lehmien makuupaikoilla kuivikkeena turpeen tai sahanpurujen sijaan.
– Biokaasun tuotanto pienentää maidon hiilijalanjälkeä Valion laskelmien mukaan noin 20–25 prosenttia, kun otetaan huomioon myös liikenteen päästöt. Samalla se parantaa maitotilojen toimintamahdollisuuksia monella tapaa. Tulovirtojakin syntyy, jos tila valmistaa myös liikennepolttoaineeksi sopivaa biokaasua ja myy sitä ohi ajaville autoilijoille, Harmoinen sanoo.
200 lehmän navetasta tulee vuodessa 90 000 kilogrammaa metaania. Kuinka monta autoa huristelisi sillä vuoden?
90 autoa ajelisi sillä määrällä huimat 20 000 kilometriä vuodessa.
Keskikulutuksella määrä riittäisi noin 1,8 miljoonaan ajokilometriin.
Valion ensimmäinen biokaasulla toimiva maitoauto lähti liikenteeseen helmikuussa 2019. Nyt biokaasumaitoautoja on neljä. Kolme näistä kulkee kotien ja tehtaiden jätteistä syntyneellä polttoaineella ja yksi lantabiokaasulla. Alkuvuodesta 2021 Pohjois-Pohjaanmaan teille hurauttaa nimittäin Suomen ensimmäinen lannan voimalla kulkeva maitoauto. Se tankkaa Haapavedellä sijaitsevalla maitotilalla.
Tulevaisuudessa biokaasun käyttöä ja tuotantoa on tarkoitus lisätä, sillä Valion tavoitteena on maidon hiilijalanjäljen nollaaminen koko ketjussa maitotilalta kauppaan vuoteen 2035 mennessä. Tässä biokaasu on isossa roolissa. Tuotannon lisääminen olisi tärkeää myös valtakunnallisesti, jotta Suomi saavuttaisi liikenteen päästövähennystavoitteet. Valio onkin perustamassa yhteisyritystä energiayhtiö St1:n kanssa, ja tavoitteena on tuottaa lehmän lannasta ja maatalouden sivuvirroista biokaasua raskaan liikenteen käyttöön. Tarkoitus on, että maitotilat pääsevät mukaan biokaasun tuotantoon matalalla kynnyksellä. On selvää, että tuotannon pitää olla kannattavaa liiketoimintaa myös maitotilojen näkökulmista.
Robert Harmoisen mukaan biokaasussa on liikaa mahdollisuuksia hukattavaksi. Valion tavoitteet ovat hänelle tärkeitä myös henkilökohtaisesti.
– Kun saan tehdä ilmastotyötä ja työskennellä maitotilojen hyväksi, voin mennä iltaisin tyytyväisenä nukkumaan. On hienoa työskennellä yrityksessä, jolla on ollut iso rooli elämässäni. Lapsena Valion maitoauto kävi meillä lähes päivittäin. Juttelimme kuskien kanssa ja veimme heille välillä tarjottavia grillijuhlista. Vanhempani ja veljeni pyörittävät menestyvää tilaa vielä tänäkin päivänä.
Myös Marko Uusitalo kantaa huolta ympäristöstä. Sekin on sydämen asia, että elinkeino säilyy kannattavana.
– Ympäristön kanssa pitää tulla toimeen ja hoitaa hommat niin, että ne ovat kestävällä pohjalla. Mitä muuta meillä ylipäätään on kuin puhdas luonto? Sekin on minulle tärkeää, että työssä on jatkumo ja saan nähdä, kun viestikapula siirtyy seuraavalle polvelle. Kun hommat rokkaa, on mukava työskennellä.
