Vielä parikymmentä vuotta sitten kaupassa ei voinut valita banaanin sijaan persimonia tai papaijaa. Nykyään voi. Valikoima on suuri. Hyllyiltä löytyy melkein koko maailma pienoiskoossa, vaikka valtaosa tuotteista onkin kotimaisia. Tonnikala- ja tomaattimurskapurkit, kahvipaketit ja appelsiinit ovat matkanneet valtamerten yli pellolta ja merestä ostoskoriin.
Kaupassa tehdään paljon asioita asiakkaan selän takana. Kauppa valvoo valtioiden ja ihmisoikeusjärjestöjen rinnalla viljelijöiden, kalastajien ja tehtaiden työntekijöiden oikeuksia. Myös sen tehtävä on huolehtia, että työntekijät alkuperämaissa saavat asianmukaisen korvauksen työstään ja että he voivat tehdä työtään turvallisesti.
Koska kyse on monimutkaisista asioista, työ on vielä kesken ja korjattavaa on edelleen, mutta suunta on oikea.
Kenen viljelemää kahvia juot? UTZ-sertifikaatti valvoo puolestasi
Minkä kahvin valitsisi tänään? Onko tärkeintä edullinen hinta, kaunein etiketti, tumma vai vaalea paahto, pehmeä vai kova pakkaus, luomu, Reilu kauppa vai molemmat? Jokaiselle löytyy oma vaihtoehto. Ja hyvä niin: suomalaiset nimittäin juovat eniten kahvia maailmassa.
Yksi vaihtoehto on valita kahvi, jolla on kyljessään UTZ-merkki. Sana utz tarkoittaa Guatemalan mayojen kielellä "hyvää".
UTZ-sertifikaatti syntyi 15 vuotta sitten, kun belgialais-guatemalalainen kahvinviljelijä Nick Bocklandt ja hollantilainen kahvinpaahtaja Ward de Groote löysivät toisensa. De Groote halusi myydä vain kahvia, jonka alkuperän hän kykenisi jäljittämään ja joka olisi valmistettu ympäristöä ja työntekijöitä kunnioittavasti. Myös Bocklandt halusi ympäristöystävällisten viljelymenetelmien lisäksi pitää huolta guatemalalaisten työntekijöittensä hyvinvoinnista ja toimeentulosta. Bocklandt kutsui de Grooten viikoksi viljelmilleen ja sen jälkeen he rakensivat yhdessä sertifikaatin, josta koko maailma tunnistaisi vastuullisen kahvin. Utz-sertifikaatti levisi myös teehen ja kaakaoon.
UTZ:a, kuten monia muitakin vastuullisuuden varmentamiskeinoja, on kritisoitu siitä, että ne eivät ota kantaa tuottajalle maksettavaan hintaan. Yleensä tuottaja ja ostaja neuvottelevat hinnasta keskenään maailman markkinahinnan perusteella.
Mutta kun kahvinkeitin valuttaa utz-merkittyä kahvia, se valuttaa kahvia, jonka viljelijöitä on opetettu viljelemään niin, että se on taloudellisesti tuottavaa ja kuluttaa mahdollisimman vähän ympäristöä. Viljelijöitä on neuvottu käyttämään vettä tehokkaasti ja opastettu, kuinka jätteitä käsitellään oikeaoppisesti.
Isommilla plantaaseilla utz-sertifioituja kahvipapuja viljelevät työntekijät, joilla on sertifikaatin vaatimana työsopimus, lomat, työajat ja suojavaatteet. Ja vaikka nämä oikeudet eivät silti aina toteudu täydellisesti, sertifikaatin takia lähellä on ainakin joku, joka valvoo.
Miksi sitten kaupassa on vielä kahvia, jolla ei ole sertifikaattia? Koska useilla kahvinvalmistajilla on omat, tarkat vastuullisuusohjelmansa, jotka velvoittavat kahvinviljelijöitä toimimaan niiden mukaisesti. Lisäksi S-ryhmän tavoite on, että kaikki oma merkki -kahvit on sertifioitu tai vastuullisesti varmennettu vuoden 2019 loppuun mennessä.
Muistisääntö tonnikalahyllyllä: Etsi MSC-merkintä
Tonnikalaa currykastikkeessa, tonnikalaa tomaattisoosissa, tonnikalaa chilikastikkeessa… Suomalainen syö tonnikalaa 1,4 kiloa vuodessa, ja tonnikala on toiseksi syödyin kalalaji lohen jälkeen. Purkkitonnikala nousi 1990-luvulla suorastaan opiskelijoiden kansallisruoaksi, ja niihin aikoihin se vakiinnutti asemansa suomalaisessa ruokapöydässä.
Mutta vuonna 2017 joku saattaa pysähtyä tonnikalahyllyn eteen miettimään, pitäisikö purkki jättää hyllylle. Tuoretonnikalan suosio maailmalla on johtanut joidenkin tonnikalalajien liikakalastukseen, ja purkkitonnikalan massakalastuksessa verkkoon on voinut jäädä sivusaaliita, pahimmillaan jopa kilpikonnia ja delfiinejä.
Mitä sitten uskaltaa ostaa? S-ryhmän hyllyllä on vain kalalajeja, jotka on hyväksytty sen omassa kalalinjauksessa. Linjaus pohjautuu lajien uhanalaisuusluokitukseen WWF:n kuluttaja kalaoppaaseen, Marine Conservation Societyn suosituksiin sekä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimustietoon. Tonnikalanpyynnissä S-ryhmä on rajoittanut esimerkiksi ajoverkkojen käyttöä, sillä virran mukana ajelehtiviin verkkoihin voi takertua myös muita mereneläviä.
Monet tonnikalatuotteet valmistetaan niin sanotuissa riskimaissa, joissa työntekijöiden työolosuhteissa voi olla puutteita. Yksi tonnikalan tuotannon riskimaa on Thaimaa, missä yhtenä ongelmana ovat kirjavat siirtotyöläisten rekrytointikäytännöt. Erityisesti myanmarilaisia siirtotyöläisiä lähtee töihin tehtaille ja kalastusaluksille paremman elämän toivossa. Käteen jäävä palkka on kuitenkin pieni, sillä palkasta voidaan periä muun muassa isoja rekrytointimaksuja.
Tämän vuoden kesäkuussa 20 aktivistia juoksi Bangkokissa tonnikalapuvussa vedotakseen maailman suurimpaan tonnikalatuottajaan, Thai Unioniin, jotta yritys laittaisi työntekijöiden työolosuhteet kuntoon kalastusaluksilla. Greenpeacen aktivistit veivät yrityksen johdolle lähes 700 000 ihmisen puolesta vetoomuksen, jossa sitä pyydettiin myös muuttamaan kalastuskäytäntöjään vastuullisemmiksi eli välttämään ylikalastamista, laitonta pyyntiä ja kalastusmenetelmiä, jotka vahingoittavat ja pahimmillaan tappavat muita kalalajeja.
Heinäkuun 11. päivä Thai Union ilmoitti uudesta, vastuullisemmasta strategiasta ja lupasi muuttaa käytäntöjään. Thai Union on myös S-ryhmän tavarantoimittaja, ja S-ryhmä on yhdessä muiden yritysten kanssa järjestänyt koulutuksia rekrytointikäytännöistä tavarantoimittajilleen. Tapaus on hyvä esimerkki siitä, että asioiden muuttamiseksi tarvitaan monenlaisia toimijoita, aktivisteja ja kansalaisjärjestöjä.
Muistisääntö tonnikalahyllylle: kuluttajalle helpoin ja nopein tapa varmistua kestävästä kalastuksesta on etsiä purkin kyljestä kirjainyhdistelmä MSC (Marine Stewardship Council). MSC-sertifikaatti tukee sitä, että luonnonvaroja käytetään kestävästi ja että maailman ylikalastaminen vähenee. MSC-sertifiointi varmistaa, että kalakantaa hoidetaan kestävästi eikä kalastus vahingoita muita eläimiä. S-ryhmän oman merkin tuotteiden tonnikalatehtaille on myös tehty työolosuhteita koskeva auditointi.
Mikä on BCSI-tarkastus?
S-ryhmän ruokakaupoissa myytävistä tuotteista 80 prosenttia on valmistettu Suomessa. Kaikkea Suomesta ei kuitenkaan saa. Prosentti S-ryhmän myymistä elintarvikkeista tulee niin kutsuista riskimaista.
Esimerkiksi suomalaisten suosikkituotteet banaani ja viinirypäleet hankitaan muun muassa Etelä-Afrikasta ja Väli-Amerikasta. Joskus taas kotimainen tuotanto ei riitä kattamaan suomalaisten kuluttajien kysyntää. Esimerkiksi pakastevadelmia on tuotava ulkomailta, erityisesti vadelmistaan ylpeästä, "punaisen kullan" maana tunnetusta Serbiasta.
Kun halutaan varmistaa, että riskimaissa valmistetut tuotteet valmistetaan inhimillisissä olosuhteissa, tehtaisiin tai viljelmille voidaan tilata kolmannelta osapuolelta tarkistus eli auditointi. Tällä hetkellä S-ryhmän omien merkkien, kuten Rainbow’n ja Xtran, ja riskimaiden tavarantoimittajien tehtaista on auditoitu 97 prosenttia. Käytännössä siis kaikki tehtaat auditoidaan, mutta uusimmille tavarantoimittajille ei uutta auditointia ole välttämättä ehditty tehdä. Yksi auditoinneista on nimeltään BSCI.
BSCI-arviointi kulkee näin:
Päivä Serbiassa: Näin tarkastetaan tehdas
Oli heinäkuu vuonna 2016, ja lämpötila nousi vuoristossa lähes 40 asteeseen. Auto viiletti pikkutietä kohti pientä serbialaista kylää, jonne S-ryhmän vähittäiskaupan vastuullisuuspäällikkö Senja Forsman oli matkalla. Hänen tarkoituksensa oli seurata pienellä elintarviketehtaalla tarkastusta eli auditointia, joka tehtäisiin tehtaalla ensimmäistä kertaa. Yleensä ostajia ei kutsuta tarkastuksiin mukaan, mutta oppimistarkoituksessa on välillä mahdollista päästä seuraamaan tarkastuksen kulkua.
Alkamassa oli BSCI-auditointi (Business Social Compliance Initiative), joka on yksi maailman tunnetuimmista tarkastuksista. Se on kehitetty, jotta yrityksillä olisi käytössään yhdenmukainen tarkastusjärjestelmä kaikkialla maailmassa. Forsmanin työnantaja, S-ryhmä, on yksi BSCI-tarkastuksia ohjaavan BSCI-aloitteen paristatuhannesta eurooppalaisesta jäsenestä. Jäsenet ovat yhdessä vahvempi vaikuttaja kuin mitä ne olisivat toimiessaan yksin. Kun tehdas tarkastetaan eli auditoidaan kerran, se on silloin tarkastettu kaikkien BSCI-jäsenyrityksen puolesta, eikä niiden tarvitse tarkastaa tehtaita enää itse.
Kun Forsman pääsi perille, hän tiesi, että tarkoitus oli varmistaa paikan päällä, että tehtaalla noudatetaan työelämä- ja ihmisoikeuksia. Tarkastuksen aikaikkunasta oli ilmoitettu tehtaalle etukäteen, mutta tarkkaa päivämäärää ei ollut annettu.
Tarkastus alkoi kahdeksalta aamulla. Se käytiin serbiaksi eli työntekijöiden omalla kielellä, kuten tarkastukset aina tehdään. Tarkastaja noudatti yhteensä 90 tarkastettavan asian excel-listaa, joka on käytössä kaikissa BSCI-tarkastuksissa ympäri maailman.
"Ensin tarkastaja keskusteli tehtaan johtajien kanssa heidän johtamiskäytännöistään. Sitten lähdimme tehtaalle ja tarkastimme sosiaalitilat, kanttiinit, ensiapuvälineet ja kaiken, mikä liittyi työturvallisuuteen. Tarkastaja varmisti, ettei poistumisteillä ollut esteitä ja että palovaroittimet toimivat. Hän näytti olevan erityisen kiinnostunut melutasosta ja halusi todistukset desibelimittauksista. Hän syynäsi, millaiset suojakuulokkeet työntekijöillä oli", Forsman sanoo.
Kun tehdaskierros oli tehty, tarkastaja halusi keskustella työntekijöiden kanssa ilman johtajien ja Forsmanin läsnäoloa.
"Hän kysyi heiltä todennäköisesti, miten he viihtyvät työssään ja saavatko he riittävää palkkaa. Tarkastaja pyysi yrityksen henkilöstöosastolta työntekijöiden tunti- ja lomalistat ja vertasi listassa näkyviä palkkoja Serbian yleiseen palkkatasoon. Kävi ilmi, että tehdas maksoi minimipalkkaa korkeampaa palkkaa."
BSCI-tarkastuksessa selvitetään myös, onko työntekijöillä mahdollisuus käydä syömässä ja saavatko he juoda puhdasta vettä. BSCI-tarkastaja haluaa nähdä myös työntekijöiden henkilöllisyystodistukset. Joskus asuntoloissa asuvat työntekijät haluavat, että työnantaja säilyttää niitä. Tarkastaja kuitenkin varmistaa, että kyseessä on työntekijän oma tahto.
"Tarkastus voi joskus kestää monta päivää. Lopuksi käydään palautekeskustelu siitä, mitä tarkastaja on havainnut ja millä tavalla työoloja pitäisi parantaa. Nämä tiedot jaetaan BSCI-järjestelmään kuuluvien jäsenyritysten kesken", Forsman kertoo.
Serbialainen tehdas sai arvosanaksi D:n, kun paras arvosana on A. Puutteita ilmeni etenkin työturvallisuudessa. Poistumisteitä ei ollut merkitty asianmukaisesti ja palovaroittimia oli sijoitettu vääriin paikkoihin. Ensiapukaapista puuttui tarvikkeita, eikä sille ollut nimetty vastuuhoitajaa. Työntekijät eivät olleet saaneet riittävää koulutusta riskitilanteiden hoitamisesta eivätkä omista oikeuksistaan.
Kun arvosana ei aluksi ole paras mahdollinen, S-ryhmä ei katkaise yhteistyötä kumppanin kanssa vaan antaa tehtaalle mahdollisuuden parantaa työoloja. Yhteistyön katkaiseminen ei auta työntekijöiden asemaa tehtailla eikä viljelmillä, vaan paras tapa kehittää toimintaa on tehdä se yhdessä.
Vuoden päästä serbialaisella tehtaalla tehtiin uusi tarkastus. Tehdas sai arvosanaksi A:n.
Mikä tekee kukkakimpusta reilun?
Kuvapalvelu Instagramissa on alettu käyttää aihetunnistetta #perjantaikukat. Kukkia ostetaan myös omaksi iloksi. Entä jos kukkien aihetunnisteeksi voisikin kirjoittaa #reilutperjantaikukat tai #sertifioidutperjantaikukat? Silloin kimpun ostaja auttaisi myös sen viljelijää.
Ensimmäistä Reilun kaupan tuotetta, kahvia, alettiin myydä vuonna 1988, minkä jälkeen sertifikaattia alettiin soveltaa myös teehen ja kaakaoon. Kukkia alettiin sertifioida vuonna 2001. Ne olivat ensimmäinen Reilun kaupan tuote, joka ei ollut syötävää tai juotavaa.
Suurin osa S-ryhmässä myytävistä kukista tulee Suomesta ja Keski-Euroopan “kukkamaista” kuten Hollannista, Tanskasta ja Saksasta. Reilun kaupan ruusut tuodaan Etiopiasta, joka kuuluu työoikeuksien näkökulmasta riskimaihin.
Leikkokukkia tuotetaankin erityisen paljon Itä-Afrikan kehitysmaissa, suurilla kukkatiloilla, joissa työskentelyolosuhteet ovat usein huonot, palkat alhaiset, eikä ympäristöstä pidetä huolta. Kukkatiloilla käytetään paljon vettä, vaikka Itä-Afrikassa kärsitään veden puutteesta.
Reilun kaupan sertifiointimerkki on ainoa sertifikaatti, joka määrittelee viljelijälle minimikorvauksen. Sertifikaatti myös varmistaa, että työskentelyolosuhteet ovat hyvät. Lisäksi viljelijät saavat riittävää tietoa siitä, miten esimerkiksi vettä käytetään kestävästi ja miten kemikaaleja tai torjunta-aineita on turvallista käyttää.
"S-ryhmä kartoitti erilaisia vaihtoehtoja ruusujen hankintaan talvella 2016. Tällöin kävimme myös kukkatiloilla paikan päällä. Afrikan osalta ostamme ruusuja vain sellaisilta tiloilta, jotka noudattavat Reilun kaupan ehtoja", hankintapäällikkö Johanna Lemettinen S-ryhmästä sanoo.
Jos kukkaviljelijä saa kukistaan hyvin alhaisen hinnan, todennäköisyys käyttää lapsityövoimaa ja loukata työntekijän oikeuksia kasvaa.
"Reilun kaupan kukkatilojen työntekijät päättävät yhdessä, miten he käyttävät heille maksetut Reilun kaupan lisät. Varoilla rahoitetaan esimerkiksi työntekijöiden lasten koulunkäyntiä, koulumaksuja, koulupukuja ja koulumatkoja", kertoo Reilu kauppa ry:n tiedottaja Sanna Räsänen.
Kun kaupparyhmä tukee Reilun kaupan kukkatiloja, se tukee myös paikallista taloutta ja naisten etenemismahdollisuuksia työelämässä.
Vahditaan tomaattien alkuperää
Tomaattimurskasta saa erinomaisen pastakastikkeen. Mutta tiesitkö, että ihmisoikeusjärjestöt, journalistit ja kaupparyhmät vahtivat juuri tomaattiviljelmiä erityisen tarkasti.
Joskus ongelmia on myös Euroopassa. Tomaattimurskapurkin taustoja valvotaan, koska Espanjassa ja Italiassa on käytetty laitonta työvoimaa ja työntekijöitä on kohdeltu huonosti. Italiassa on vielä paljon maatalouden alkutuotantoa eli viljelyä, joka vaatii työvoimaa sadonkorjuuseen. Tätä työtä teetetään usein Syyriasta ja Afrikasta saapuvilla siirtolaisilla, jotka eivät tunne oikeuksiaan ja joilla on vain vähän vaihtoehtoja hankkia elantonsa. Tosin Italiassakin maatiloilla koneellisesti tehty sadonkorjuu on yleistymässä.
"S-ryhmä seuraa tilannetta ja vaatii hankintasopimuksissaan myyjiä sitoutumaan siihen, ettei laitonta työvoimaa käytetä ja että tilalla on tarvittaessa tehty tarkastus eli auditointi", sanoo S-ryhmän hankintapäällikkö Marja Kauko-Achy.
Käännä tomaattimurskapurkkia, niin näet, missä päin maailmaa sen tomaatit ovat kypsyneet. S-ryhmä on halunnut merkitä alkuperämaan lisäksi tuotteen valmistajan oma merkki -tuotteisiin, jotta asiakas voi jäljittää tuotteen alkuperän. Rainbow’n luomutomaattimurska on peräisin Campanian alueelta Italiasta.
Rainbow-tomaattimurskapurkin valmistajalla on SA 8000 -sertifikaatti, joka vartioi tuotannon taustoja. Standardi noudattaa Kansainvälisen työorganisaatio ILOn yleissopimuksia, kansainvälistä ihmisoikeuksien julistusta ja YK:n lapsen oikeuksia koskevaa sopimusta.
Kun valmistaja saa SA 8000 -sertifikaatin, se on voimassa kolme vuotta, mutta tiloilla käydään seurantatarkistuksilla puolen vuoden välein.