46%
Tabletti
MAINOS: 
Lapsen ensimmäinen puhelin
Mullistus, jota odotetaan kuin kuuta nousevaa
Mitä kaikkea se tuokaan tullessaan – ja kuinka muissa perheissä toimitaan?
Teksti: Raisa Mattila
Kuvat: Mikko Hannula
Kuusivuotias Max pelaa tottuneesti äidin vanhalla puhelimella peliä, jossa auto tekee temppuja.
Maxin käytössä on toistaiseksi pelkkä pelikännykkä, ei vielä liittymällistä puhelinta, jolla voisi soittaa ja viestitellä. Mutta pian kaikki muuttuu.
Max aloittaa syksyllä koulun, mikä tarkoittaa maailman avautumista uudella tavalla. Tulee uudet kaverit, vapautta liikkua itsenäisemmin – ja koulurepun taskuun ensimmäinen ikioma puhelin.
Kavereiden kanssa Max ei laitteista juttele.
”Meillä on muita aiheita. Puhutaan peleistä ja muusta sellaisesta. Ohjelmista tai vitseistä. Oon oppinut vitsejä isoveljeltä.”
DNA:n vuosittaisen koululaistutkimuksen tulos on selvä: oma puhelin on nykyään kaikilla seitsenvuotiailla ja sitä vanhemmilla koululaisilla.
Suomalaisvanhemmat haluavat helpottaa perheen yhteydenpitoa, kun koulu alkaa. Puhelin myös kehittää digitaitoja ja on tärkeä sosiaalisen kanssakäymisen väline lapselle, valtaosa eli 85 prosenttia vanhemmista kuvaili tutkimuksessa.
Puhelin tuo vanhemmalle turvaa, kun lapsen saa tarvittaessa kiinni, Maxin äiti Nelli sanoo. Myös Max itse arvelee, että puhelimesta on hyötyä erityisesti pulman edessä.
”Huonossa tilanteessa soittaisin äidille. Esimerkiksi jos vastaan tulisi työmaa ja pitäisi kysyä, mitä reittiä pääsen perille kouluun mennessä”, Max sanoo.
Kaverit eivät asu ihan naapurissa. Omalla puhelimella heille voisi soittaa helposti ja kysyä ulos, Max suunnittelee.
Espoolainen Max on kaikin puolin tyypillinen esimerkki ensimmäisen puhelimen saajasta. Useimmiten ensimmäinen puhelin saadaan Maxin tavoin kuusi- tai seitsemänvuotiaana.
Suurin osa lapsista saa käyttöönsä älypuhelimen, ja sellainen on luvassa Maxillekin.
”Max luultavasti ottaa käyttöönsä minun vanhan älypuhelimeni. Nyt täytyy tehdä juhlallinen hetki liittymän avaamisesta. Max saa valita puhelimeen mieluisensa kuoret ja pidikkeen”, äiti Nelli kaavailee.
Suomalaisvanhemmista 40 prosenttia ostaa lapsen ensimmäiseksi puhelimeksi uuden älypuhelimen. Hieman useampi, 44 prosenttia, päätyy käytettyyn älypuhelimeen.
Yleisimmin lapsen käytössä on 101–200 euron hintainen puhelin.
Ja kuten Maxin kohdalla, 5–12-vuotiaat käyttävät puhelinta useimmiten yhteydenpitoon perheen ja kavereiden kanssa sekä pelaamiseen.
Entä jos lapsen puhelin hukkuu? Voiko lapsi joutua huijatuksi netissä?
Vaikka jälkikasvun oma luuri lisää turvallisuuden tunnetta, vanhemmat kantavat lasten puhelimen käytöstä myös huolta.
Yleisimmät huolet ovat lapsen päätyminen haitallisille sivustoille, puhelimen katoaminen ja puhelimen rikkoutuminen.
Ehdottomasti hyvä uutinen on se, että DNA:n koululaistutkimuksessa vanhempien suurimpina pitämät riskit ovat uhkia, jotka olivat todellisuudessa toteutuneet harvemmin kuin heidän pienempinä riskeinä pitämänsä uhat.
haitalliset sivustot tai kontaktit
lapsen huijaaminen netissä
Maxin äiti ei ajattele, että ensimmäisen puhelimen saajalla olisi riskinä joutua netissä huijatuksi tai muuhun vaaraan.
”Kenelläkään seitsenvuotiaalla tuskin on käytössä sellaisia sovelluksia, joiden kautta esimerkiksi joku ulkopuolinen voisi ottaa lapseen helposti yhteyttä. Minusta sovellusten ikärajat ovat noudattamista varten. Isoveljen kanssa olemme myös sopineet alusta asti, että kaikkien kavereiden ja tuttujen numerot tallennetaan. Silloin näkee heti, kuka yrittää tavoitella. Jos muista numeroista tulee soittoja, niihin ei saa vastata. Oudot viestit näytetään vanhemmalle.”
Lapsellakin on oikeus yksityisyyteen, mutta Nellin mielestä vanhemmalla on velvollisuus pysyä perillä lapsen puhelimen käytöstä, kuten viestittelyistä. Mahdollisiin ongelmiin on aina helpompi puuttua, kun ne huomaa ajoissa.
DNA:n koululaistutkimuksessa niinkin moni kuin 80 prosenttia vanhemmista ilmoitti olevansa täysin tai jokseenkin samaa mieltä väitteestä, että vanhemmalla on velvollisuus tarkastaa lapsen puhelimen sisältöjä jopa ilman tämän lupaa.
Vain kuusi prosenttia vastaajista kertoi, ettei ole millään tavoin rajoittanut lapsen puhelimen käyttöä.
5–12-vuotiaiden vanhemmista täysin tai jokseenkin samaa mieltä:
Haluan ehdottomasti tietää, mitä lapsi julkaisee sosiaalisessa mediassa (80 %).
Tiedän, mitä tai ketä lapsi seuraa sosiaalisessa mediassa (70 %).
Lapsi saa käyttää sosiaalista mediaa, vaikka olisi sovelluksen ikärajoihin nähden liian nuori (33 %).
Isoveljen esimerkin vuoksi Max tietää jo, miten puhelimen kanssa toimitaan.
Puhelinta ei pidetä päällä oppitunnilla, yöksi sitä ei saa omaan huoneeseen, ja muutenkin puhelimella on kotona fiksua olla oma paikka, josta sen varmuudella löytää.
”Voisin säilyttää omaa puhelinta kotona äidin tai isän yöpöydällä tai jossain laturin lähellä. Ei tarvi sitten etsiä laturia”, Max suunnittelee.
Nellin kokemuksen mukaan puhelimen omistaminen on ollut koululaiselle hyvä tapa opetella tavaroista huolehtimista ja vastuunkantoa.
”Puhelin on lapselle tosi tärkeä esine, joten siitä haluaakin pitää huolta.”
Koulussa saa ennen pitkää numeroita.
Kuinka kivaa Maxista on saada puhelin, jos nelonen on tosi ikävää ja kymppi tosi kivaa?
”Ysiä tai kymppiä!”
Kun etsit vastauksia tai tarvitset apua koululaisen ensimmäisen puhelimen tai liittymän valintaan, anna DNA Apurin auttaa. Saat kiireetöntä palvelua ja asiantuntijan suositukset kaikkiin ensidigitarpeisiin, kun poikkeat DNA Kauppaan tai otat yhteyttä chatissa tai puhelimitse. DNA Apurin avulla löydät myös tietoturvavinkit ja -palvelut, joilla pidät virukset loitolla ja salasanat tallessa koko perheen laitteissa.
DNA:lta kaikki tarpeellinen koululaisille »
DNA:n vuotuinen koululaistutkimus selvittää 5–16-vuotiaiden lasten ja nuorten puhelimen hankintaa ja käyttötarkoituksia sekä puhelimen käyttöön liittyviä ilmiöitä. Tutkimuksen toteutti DNA:n kanssa yhteistyössä Nepa Insight Oy. Tutkimukseen osallistui 2023 kaikkiaan 1009 ikäryhmässä 5–16-vuotiaiden lasten vanhempaa/huoltajaa. Tiedonkeruu tapahtui helmikuussa 2023 Nepan online-paneelissa.