Kaikelta ei voi suojautua, mutta jokainen voi tehdä jotain parantaakseen lähipiirinsä turvallisuutta. Kerro meille itsestäsi ja selvitä yleisimpiä sudenkuoppia, joita omassa ja perheesi asuinturvallisuudessa on.
Vastaa kysymyksiin mahdollisimman rehellisesti, jotta voimme tarjota sinulle parhaat mahdolliset vastaukset. Kertomiasi tietoja ei tallenneta.
OSA 1/4: Asuntomurron riski
Millä pelastuslaitoksen alueella asut?
Millaisessa talossa asut?
Samalla pelastustoimen alueella kanssasi asuu ihmistä ja maa-alaa on neliökilometriä. Viime vuonna alueellasi tapahtui yhteensä hälytystehtävää. Alueellasi apu tuli paikalle keskimäärin minuutissa.
Viime vuoden asuntoihin kohdistuneesta 5 303 murrosta 4 082 tapahtui kodeissa. Loput 1 221 asuntomurtoa taas kohdistuivat vapaa-ajan asuntoihin, kuten mökkeihin.
OSA 2/4: Koska murto tapahtuu?
Missä kuussa yleensä lomailet?
Mihin aikaan vuodesta vietät eniten aikaa vapaa-ajan asunnollasi?
Rikoksia tehdään eri aikoina eri määriä. Tähän vaikuttaa esimerkiksi kellonaika, viikonpäivä ja kuukausi. Usein rikokset mielletään hämäräpuuhiksi, joita suoritetaan yön pimeydessä. Murtojen suhteen se ei pidä paikkaansa.
Tyypillisin aika asuntomurrolle on nimittäin perjantaina aamupäivällä.
Toisaalta suuri osa murroista tapahtuu lomien aikana.
Heinäkuu on myös asuntomurtojen suosituin kuukausi. Viime vuoden heinäkuussa tehtiin peräti 426 asuntomurtoa.
Lomaillessasi voit itse vaikuttaa murron riskiin. Murtoja vastaan auttaa esimerkiksi se, että pyydät naapuriasi tyhjentämään postilaatikon - täysi postilaatikko on selvä merkki siitä, että kukaan ei ole kotona. Lomista ei välttämättä myöskään kannata puhua sosiaalisessa mediassa. Jokainen loman aikana julkistettu kuva tai video kertoo, ettet ole kotona. Voit ehkäistä murtoja myös asennuttamalla kotiisi hälytysjärjestelmän.
OSA 3/4: Tulipalot ja ensisammutusvälineet
Onko kodissasi palovaroitin?
Onko kodissasi sammutuspeite tai palosammutin?
Yleensä tulipaloissa menetetään onneksi vain irtaimistoa.
Kuitenkin kolme neljästä vuonna 2015 syttyneestä tulipalosta, jotka johtivat ihmishenkien menetykseen, syttyi paikoissa, joissa ei ollut palovaroitinta tai se ei toiminut.
Asuntopalosta pelastautumiseen on noin 2–3 minuuttia aikaa sen jälkeen, kun palo syttyy.
Savu on tulipalon ensimmäinen merkki. Riittävä määrä oikein asennettuja palovaroittimia antaa kriittisiä sekunteja pelastautumiseen ja palokunnan hälyttämiseen.
Palovaroittimia on suomalaisissa kodeissa sisäasiainministeriön asettamia määräyksiä vähemmän.
Jokaista kuuttakymmentä neliömetriä asuintilaa kohti tulisi olla yksi palovaroitin.
Peite on erinomainen väline pienen tulipalon, kuten keittiössä kattilasta levinneen rasvapalon tai elektroniikkapalon, sammuttamiseen. Sillä voidaan myös sammuttaa syttyneet vaatteet.
Palohälytysjärjestelmän voi myös liittää hälytyskeskuksen valvontaan. Järjestelmä ilmoittaa savusta automaattisesti hälytyskeskuspäivystäjälle. Päivystäjä todentaa palon ja ilmoittaa siitä palokunnalle. Valvotun järjestelmän avulla myös asukkaiden poissa ollessa syttyvät tulipalot havaitaan nopeasti.
OSA 4/4: Murtohälyttimet
Suomessa hälytysjärjestelmät ovat suhteellisen harvinaisia verrattuna Ruotsiin ja Norjaan.
Tilastojen valossa riski joutua murron kohteeksi ei ole merkittävästi suurempi kummassakaan maassa, mutta koteihin asennettuja hälytysjärjestelmiä on silti moninkertainen määrä.
"Noin 14 prosentissa suomalaiskodeista on jonkinlainen murtohälytin", Verisuren toimitusjohtaja Sami Ranta kertoo.
"Muissa Pohjoismaissa kodin hälytysjärjestelmillä on pidemmät perinteet kuin Suomessa. Toimijoita on ollut markkinoilla enemmän ja tietoisuutta laitteista on enemmän."
Suomessa on myös tutkitusti poikkeuksellisen korkea luottamus instituutioihin, kuten poliisiin.
Tällainen luottamus nostaa yleistä turvallisuuden tunnetta. Se taas vaikuttaa suoraan siihen, miten monet taloudet päättävät varautua murtoihin etukäteen.
Ei vain murron varalle
Hälytysjärjestelmä voi olla joko ammattimaisesti valvottu tai itsevalvottu. Itsevalvotussa järjestelmässä hälytys tulee suoraan asukkaille itselleen esimerkiksi puhelimeen. Ammattimaisesti valvottu järjestelmä taas tekee hälytyksen hälytyskeskukseen.
"Ammattimaisesti valvotussa kodinhälytysjärjestelmässä hälytyksen sattuessa tieto välittyy suoraan hälytyskeskukseen, jossa päivystäjä selvittää hälytyksen todellisen syyn ja välittää tiedon paikalle tarvittavasta avusta, oli sitten kyse vartijasta, poliisista, tai pelastuslaitoksesta", Ranta kertoo.
Tyypillisesti hälytysjärjestelmää ei hankita vain murron varalle.
"Pelkän murtoturvan hankkii vain harva. Esimerkiksi Verisuren järjestelmän hankkineista 90 prosenttia haluaa laajemman turvan, johon kuuluu myös paloturva ja suoja vesivahinkojen varalle", Ranta selvittää.
Vaatii luottamusta antaa kotinsa ulkopuolisen valvontaan. Turvallisuusalan säädökset ovat kuitenkin käyttäjän puolella. Yhteydet järjestelmien ja hälytyskeskuksen välillä salataan. Hälytyskeskuksella ei myöskään ole normaalissa tilassa pääsyä mahdollisten valvontakameroiden kuvaan, vaan kamerat aktivoituvat vasta hälytyksen tapahtuessa.
Monesti hälytysjärjestelmät mielletään lähinnä apukeinoksi rikollisen kiinnisaamisessa. Todellisuudessa järjestelmät myös ennaltaehkäisevät rikoksia. Hälytyksen tekemiseen riittää pieni tärinä ovessa tai ikkunassa. Kova sireeni pelästyttää tällöin varkaan tiehensä jo ennen murron tapahtumista. Näin vahingot saadaan minimoitua tai kokonaan estettyä jo etukäteen.
Lähteet
Tilastokeskus - Eräiden rikostyyppien kehitys tammi-kesäkuussa 2013-2017Tilastokeskus - Suomalaisten matkailuProntonet - Kaikki tulipalot kuluvana, edeltävänä, ja aikaisempina vuosina, koko maaPelastustoimen taskutilastoSpek - palokuolema- ja tulipalotilastojaPelastustoimi - palokuolematilastot suomessaVerisure - Selvitys: vain harvassa suomalaiskodissa on palovaroittimia vaatimusten mukaisesti
Kiinnostuitko kodin hälytysjärjestelmistä? Lue lisää www.verisure.fi.